Varberg on pieni kylpylä- ja teollisuuskaupunki Ruotsin länsirannikolla noin 100 km Göteborgin eteläpuolella. Kesällä kaupunki (virallisesti nykyään kunta) ja erityisesti Apelviken on monen länsinaapurin suosima kotimaan rantakohde. Meille suomalaisille Varberg on ehkä paremminkin tunnettu mammapyörien kuningattaren Crescentin synnyinkaupunkina sekä satamayhteytenä Tanskan niemimaalle. Varbergista etelään päin myös Ruotsin länsirannikko alkaa pitkine hiekkarantoineen muistuttaa enemmän Tanskan saaretonta näkymää kuin Pohjolalle tyypillistä kalliosaaristoa. Vaikka aavaa ei yllä läheskään yhtä pitkälle kuin Jyllannin niemimaalla, antavat Apelvikenin ranta-aallot varteenotettavan vaihtoehdon aalloista ja tuulesta nauttiville. Ruotsin etu Tanskaan verrattuna on sen läheisempi sijainti. Tanskassa aallot ovat isompia, mutta käytännössä sinne ei alle viikon reissuja juurikaan kannata edes harkita. Sen sijaan Ruotsin länsirannikolla ehtii surffaamaan itsensä väsyksiin jopa 4-5 päivän täsmäreissulla. Tämä on myös ajanjakso, jonka tuuliennusteet pystyvät nykyään ennakoimaan varsin hyvin.

Varbergiin voi hyvin lähteä hetken päähänpistosta

Ruotsin länsirannikolla tuulia ja aaltoja riittää selvästi Suomea enemmän. Atlantin matalapaineet ovat siellä usein vielä terhakkaina voimissaan. Sen sijaan saapuessaan Suomeen, matalapaineiden hautausmaalle, on niistä enää yleensä jäljellä vain sateen jätteet ja viimeiset sekavat tuulenpuuskat ja puhurit. Siinä, missä reippaat kesätuulet Suomessa kestävät 3-6 tuntia kerrallaan, puhaltavat ne Ruotsin länsirannikolla tyypillisesti 3-6 päivää. Varsinkin länsituulet usein jäävät puhaltamaan päiviksi, kun Norjan eteläosa lukitsee ”painekentät” paikoilleen. Itse olen useamman kerran lähtenyt reissuun, kun ennusteet ovat näyttäneet tuulia 3 tai 4 päiväksi. Aluksi tuo voi kuulostaa vähän hätiköidyltä, mutta usein olen reissulla saanut jopa kuukauden tai kahden Suomisurffit 🙂

Käytännössä, mikäli sääkartat tänään näyttäisivät huomiselle ja sitä seuraaville päiville lännenpuoleisia tuulia, ehtisi keleihin vielä, vaikka tekisi päätöksen vasta iltapäivällä. Iltalautalla Turusta lähtiessä on seuraavana aamuna Ruotsissa ennen kello 7. Siitä 5-6 tunnin sisällä olisikin jo Varbergissa, eli käytännössä jo puolenpäivän aikoihin voisi mennä vesille! Usein ensimmäisenä päivänä surffailen noin 4 tunnin ajan. Oikeaa hetkeä, eli parhaita aaltoja ja tuulen suuntaa ehtii siis vielä paikanpäällä vähän valitsemaankin. Seuraavana aamuna heräilen 7-8 aikoihin vesille ja sitten nautiskelen sähäkkää surffia 3 tuntia. Kun sen jälkeen ottaa nopeasti puvun pois, syö kunnolla, nukkuu päikkärit ja pitää varmuudella 5-8 tunnin tauon, voi illalla nauttia uuden 3-4 tunnin aaltosetin. Riittävän pitkällä tauolla se tuntuu aivan uudelta surffilta. Seuraavana aamuna voi taas aloittaa uudella surffilla ja 4 tunnin jälkeen voikin hätäisimmillään pakata surffit takakonttiin ja ajaa iltalautalle. Takuuvarmasti on jo saanut surffista lihakset terveesti kipeäksi. Mikäli keliä on yli 3 päivää, pyrin itse surffaamaan joka toinen päivä 2 surffia ja joka toinen päivä yhden yli 4 tunnin surffin. Muuten menee yli ja alkaa nikeltämään ja hajoamaan sekä paikat että kamat.

Varberg – milloin kannattaa lähteä?

Kaikki lännenpuoleiset tuulet (etelän ja luoteen väliltä) toimivat Apelvikenissä. Mikäli Sääneuvoksen kartat näyttävät keltaista tai oranssia vähintään kolmelle päivälle, on reissuunlähtö täysin perusteltu! On hyvä tiedostaa että punainen ja lila tuuli voi olla monelle jo vähän liiankin kovaa keliä. Näin kovat tuulet kuitenkin harvoin jatkuvat Ruotsissakaan pitkään. Matalapainekeleissä sadetta voi tulla reippaasti, mutta harvoin sade kuitenkaan kestää koko päivää, vaikka ennuste siltä näyttäisikin. Sade usein sekoittaa tuulta hetkittäin ja itse usein rytmitän tauot sateille, jos se helposti onnistuu. Länsituulilla sää on usein matalapainekelissäkin aurinkoista, vaikka sisämaassa sataisi kaatamalla. Länsituuli on myös tuulensuunnista varmin ja pisimpään kestävä.

Apelviken – Varbergin pääranta

Apelviken on erityisesti hyppypaikka. Länsituulella aallon ja tuulen välinen kulma on sellaista tyypillistä Kanarian kulmaa. Usein myös tuulen voima on samaa luokkaa, mutta hyppyramppeja on paljon enemmän. Länsituulella Apelvikenissä hypitään oikea käsi edellä eli päinvastoin kun Kanarialla (pasaatituulilla). Aaltoratsastus on tyypillisesti 1-5 cutbackin käännöstä. Länsituulen kääntyessä luoteistuuleksi syntyy erinomaisen leppoisat olosuhteet aaltoratsastukseen ja silloin voi hyvällä vauhdilla päästä tekemään useammankin ”spreijaavan” käännöksen. Aallot tulevat tällöin vähän seteissä ja rajakeleillä aaltoa voi joutua odottamaan.

Vaikeimmillaan olosuhteet ovat, kun tuuli puhaltaa tasan lännen ja lounaan väliltä. Tällöin tuuli ja aalto ovat samansuuntaisia ja nollakulmalla sekä hypyt että aaltoratsastus on tietysti työläämpää. Usein myös tuuli on kovempaa kuin Suomessa ja nollakulmalla aaltoratsastus voi olla erittäin raskasta. Apelvikenin lisäksi Varbergissa on kuitenkin myös pienempi lahti, jonka nimi on Läjet. Sen aalto on leppoisampaa kuin Apelvikenissä ja siksi se on usein mukavampi paikka surffata nollakulmalla.

Läjet – Varbergin eteläinen pieni ranta

Etelä- ja lounaistuulilla Läjet on suorastaan”must”. Vaikka lounaistuulella Apelvikenkin toimii hienosti, on Läjet kuitenkin vielä parempi, varsinkin jos tuulta on vähintään 13 m/s. Tällöin rannan aallonmurtajan viereen nousee isoa siistiä linjaa. Pelialue on pienempi kuin Apelvikenissa ja hyvässä kelissä lainelautailijat, suppaajat, kiteilijät ja purjelautailijat kaikki kilpailevat samoista aalloista. Ikävä kyllä myöskään Ruotsissa kaikki eivät tiedä, että aallolla ratsastajaa kuuluu muiden väistää ja antaa aallolle ensimmäiseksi ehtineelle tilaa. Silti Läjet saa ainakin minun ääneni etelän ja lounaan välisillä tuulilla.

Muuta nähtävää Varbergissa

Täsmäiskulla harvoin jää aikaa muuhun kuin surffaamiseen, mutta on paikalla myös historiallista annettavaa. Varbergin linnasta löytyy mm. salaperäinen Bockstenin mies. Vanha Varberg kaupungin pohjoispuolella on myös käymisen arvoinen luontokohde sekä kalliokanjoni vähän pohjoisempana. Ehkä se hienoin paikka kuitenkin löytyy Grimetonista, jossa keskelle synkimpää metsää on kivenhakkaaja Bexell kaivertanut kiviin mietelauseita ja omia viisauksiaan ja vähän piilommaksi myös vihamiehiensä nimiä. Kaiverrettuja kiviä löytyy metsän kätköstä yli 160.