Silmänräpäys ja muksahdus. Eikä edes ehdi painaa leukaa rintaan tai käsiä oikeaoppisesti kiinni kehoon. Kun löytää itsensä kumollaan keskeltä jalkakäytävää, sitä yleensä ensin säikähtää. Sitten iskee kerrostalon kokoinen nolostuminen.  Jos selviää vain mustelmilla ja henkistä laatua olevilla vammoilla, on todellinen onnenpekka. Joka talvi keskimäärin joka kolmas jalankulkija liukastuu ja jopa 50 000 loukkaantuu niin pahasti, että joutuu sairaalahoitoon. Kaatumisista aiheutuukin yhteiskunnalle miljardien eurojen kustannukset.

Pääkallokeli ja kiire on kohtalokas yhdistelmä

Talveen mahtuu yleensä kymmenkunta karmivaa kävelykeliä. Kaatumisia edesauttavat kiire, pimeys ja liukkaat jalkineet. Kevyenliikenteenväylien olosuhteet ja kunnossapitotoimet vaihtelevat myös paikallisesti enemmän kuin ajoteillä. Eniten liukastumisonnettomuuksia sattuu lämpötilan huidellessa nollan vaiheilla. Myös sään nopea lauhtuminen tuo usein mukanaan liukkautta.

Yleisin pääkallokeli

Kun märät väylät, pihat ja tiet jäätyvät, muuttuvat ne luonnollisesti liukkaiksi. Ajoteillä jäätymisvaara on usein ohi muutamassa tunnissa sateen loputtua, sillä liikenne puhdistaa veden teiden pinnalta varsin nopeasti. Suolaamattomilla kevyenliikenteenväylillä märkyyttä riittää pidempään ja hitaampikin pakkaselle painuminen ehtii jäädyttää pinnat mustaan jäähän.

Yllättävä pääkallokeli

Kohtalokas kaljama saa alkunsa, kun lumisten ja polanteisten kulkuväylien ja pihojen päälle sataa vettä. Vesi ei kovin nopeasti sulata jäätä ja lunta allaan, sillä jäinen maa jäähdyttää veden nolla-asteiseksi. Nolla-asteisessa vedessä jää ei puolestaan sula juuri ollenkaan. Lisäliukasteena vesi kuitenkin toimii erinomaisesti ja tilanteet usein jatkuvat kunnes sää uudelleen pakastuu. Toisaalta sään vähänkin kylmetessä muodostuu usein uusi entistä sileämpi jäinen pinta. Pääkallokeli saa usein alkunsa normaalin tuntuisesta lumisateesta, jonka myötä sää lauhtuu suojasääksi. Ensin tupruttaa rutkasti lunta ja sen päälle ripsuttelee vähän vettä. Maanteillä suhataan tällöin loskan seassa, mutta kävelyväylät tinttaantuvat kiiltävän valkoiseksi polanteeksi. Jos vettä sataa vielä lisää, hioo vesi polanteen kauttaaltaan jääksi ja näin kohtalokas pääkallokeli on valmis.

Kaikkein yllättävin liukkaus

Jos tasaisen jääkentän päälle on yöllä sadellut ohut kerros pakkaslunta, ei tarina yleensä pääty hyvin. Aamuhämärässä töihin kiirehtivälle kävelijälle tai pyöräilijälle onkin tällöin viritetty se kaikkein salakavalin ansa. Fysikaalisesti pienin kitka eli suurin liukkaus saavutetaan, kun sileän jään päällä on kevyt kerros pakkaslunta. Näin ansa on viritetty ja jää kätketty houkuttelevan valkean kuorrutuksen alle