Poikkeuksellisen komea aamurusko ennustaa varsin suurella todennäköisyydellä sään päivän aikana muuttuvan todelliseksi koiranilmaksi. Ilmiön selittämiseen ei sinällään sen kummempaa rintama-analyysiä tai monimutkaisempaa teoriaa tarvita. Selitys löytyy paljon yksikertaisemmista asioista. Aurinko ”nousee” idästä. Niinpä aamurusko on nähtävissä, jos itätaivaalla on selkeää tai ainakin osin selkeää. Aamuruskon punaista hehkua vahvistaa lännestä päin lisääntyvä kosteus ja pilvisyys. Mitä kosteampaa ilmaa lännestä lähestyy, sitä syvemmän sävyn aamurusko saa. Koska voimakkaat matalapaineet saapuvat meille juuri lännen suunnalta, ennustaa syvä aamurusko päivänpaskon useimmiten hämmästyttävän tarkasti. Mutta, jos matalapaine sadesäineen tuleekin jostain muusta suunnasta, ei vanha viisaus enää välttämättä toimikaan. Samoin pieni puna aamuauringon ympärillä kyllä useimmiten havaitaan, ellei taivas ole täysin harmaan pilven peitossa. Eli ennuste vaatii toimiakseen kunnon aamuruskoa ja lännenpuoleisia tuulia.

Huolella laadittu rintama-analyysi antaa sääennusteesta salaista lisätietoa

Ennen tietokoneiden aikaa huolellinen rintama-analyysi oli välttämätön osa tarkkaa sääennustetta. Nykyään tietokone-ennusteiden kehityttyä kenen tahansa on mahdollista laatia omia sääennusteitaan kohtuu helposti ilman sen kummempaa perehtymistä sään syvempään olemukseen ja rintamien elämään. Yllättävät säätilanmuutokset ja iso osa pieleen menneistä sääennusteista kuitenkin liittyvät juuri säärintamiin ja niiden liikkeisiin. Säärintamien ymmärtämisellä voi usein saada paljon salaista lisätietoa sään oikuista. Koska tietokoneet eivät vielä osaa ennustaa säärintamia yksiselitteisesti ja koska monet netistä löytyvät rintama-analyysit eivät ole kovin taitavasti laadittu enää Suomen leveyspiireille, perehdymme tässä blogissa rintama-analyysin alkeisiin.

Tee se itse – rintama-analyysi

Rintama-analyysi on helpointa aloittaa ylempää ilmakehästä. Siellä maanpinnan kitka, maaston muodot ja alailmakehän vuorokausirytmi eivät enää vaikuta ilmakehän olemukseen. Ylempänä ilmakehässä itseasiassa kaikki on paljon selvempää, yksinkertaisempaa ja myös varmemmin ennustettavissa. Lämpötila ja ilmanpaine vastaavat siellä toisiaan lähes identtisesti (paine-ero=lämpötilaero). Niinpä ylempänä ilmakehässä tuulen suunta ilmaisee suoraan missä päin on lämmin ja kylmä ilma. Tuulen mukana kuljettaessa kylmä ilma jää kulkusuuntaan nähden vasemmalle puolelle ja lämmin ilma oikealle puolelle. Mitä isompia lämpötilaeroja yläilmakehässä vallitsee, sitä voimakkaampia tuulia syntyy (vertaa ilmanpaine ja tuuli). Juuri kaikkein voimakkaimmat tuulet eli ns. suihkuvirtaukset halkovat ilmamassaeroja ja luovat samalla säärintamia erilaisten ilmamassojen välille.

1. Aloitetaan yläilmakehän Suihkuvirtauksista

Oikeaan säärintamaan liittyy aina suihkuvirtaus. Mitä suurempia lämpötilaerot ovat, sitä voimakkaampina myös suihkuvirtaukset puhaltavat. Tarkkaan ottaen yläilmakehän suihkuvirtaukset sijaitsevat juuri samassa kohtaa kuin yläilmakehän säärintamat! Sääneuvoksen sivuilta ”Meteorologiset sääkartat”-osiosta löydät yläilmakehässä noin 9 km:n korkeudella vallitsevien suihkuvirtaustuulten kartan (300hPa) ja muutkin rintamiin liittyvät sääkartat, joita kohta käytämme. Suihkuvirtausten tarkastelu on ehkä se kaikkein helpoin tapa aloittaa aloittaa rintamien etsiminen.

2. Tarkastellaan seuraavaksi kylmimpien ja lämpimimpien alueiden sijaintia säätyyppi-kartalla

Säätyyppikartalla (500 hPa noin 5 km) lämmin ilma vastaa lähes täydellisesti korkeapainetta ja kylmä ilma matalapainetta. Täällä lämmin ja kylmärintama on nähtävissä voimakkaasti vaihtuvina lämpötilaeroina. Lämmin kieleke, joka usein kurkottaa kohti pohjoista, kuvastaa lämmintä sektoria eli lämpimän ja kylmän rintaman välistä aluetta. Lämpimästä kielekkeestä taaksepäin kiertyvä ympäristöään vähän lämpimämpi kiehkura kuvaa rullalle kiertyvää okluusiorintamaa.

3. Ilmamassa-kartta antaa jo varsin hyvän kuvan säärintamien sijainnista lähellä maanpintaa

Puolentoista kilometrin korkeudella maaston muodot ja vuorokausivaihtelu on varsin vähäistä, mutta tällä korkeudella (850 hPa) säärintamat ovat jo varsin lähellä maan pinnalla liikkuvia rintamia. Rintamat sijaitsevat suurimpien lämpötilaerojen lämpimämmällä reunalla. Käytännössä se tarkoittaa Sääneuvoksen ilmamassa- kartoilla sitä kohtaa, jossa kartan viivat, ns. isotermit ovat tiheimmillään (meteorologisin termein lämpötilagradientti on voimakkaimmillaan). Tarkemmin rintamat sijaitsevat kyseisen viivatihentymän lämpimällä laidalla.

Mitä voimakkaampia lämpötilaeroja rintamassa esiintyy, sitä voimakkaampia ovat myös itse rintamat ja sitä enemmän rintama vaikuttaa myös säämuutoksiin. VINKKI Tuulen kannalta esimerkiksi lämpimän rintaman jälkeen tuuli on tehotonta ja reikäistä. Vastaavasti kylmän rintaman jälkeen tuuli on puuskaista. Voimakkaan kylmän rintaman jälkeen on usein luvassa suorastaan moukaripuuskia ja tuuli tuntuu paljon lukemia voimakkaammalta.

4. Viimeinen silaus ja rintama-analyysi on valmis

Rintamapilvet esiintyvät paksussa kerroksessa, mutta useimmiten niitä sääkartoilla kuvastavat parhaiten noin 3 kilometrin korkeudella (700 hPa) havaittava voimakas kosteus. Tällä korkeudella kosteat vyöhykkeet luovat pitkiä rintamanomasia vyöhykkeitä juuri erilaisten ilmamassojen välille. Aivan maanpinnan tuntumassa rintamat löytyvät tuulen suunnan muutoksista eli painekentän ”kinkeistä”. Painekenttä koostuu ns. isobaareista eli paineen samanarvon käyrista. Rintaman kohdalla painekentässä on lähes aina huomattavissa pienoinen mutka tai joskus jopa suorastaan kulma. Tällaisia mutkia isobaareissa meteorologit kutsuvat kinkeiksi. Kinkin kohdalla tuuli kääntyy ja siinä käännöksessä pintarintama tarkalleen sijaitsee. Usein rintama piirretään vähän virheellisesti sateen keskelle korostamaan yhtenäisiä sateita.

Aamuruskon ja päiväpaskon tilanne rintama-analyysissä

Rintama-analyysi, jonka äsken laadimme, tehtiin 21.11.2020 kello 9 vallitsevasta säätilanteesta, jossa voimakas matalapaine ja sen lämmin rintama oli lähestymässä Suomea lännestä. Artikkelin aamuruskon kuva oli otettu samalta ajalta (klo 9) Sääneuvoksen aaltokamerasta, joka sijaitsee Meri-Porissa ja kuvaa länsitaivasta. Päivän aikana rintama saavutti länsirannikon ja sää muuttui jo aamupäivän aikana myrskyäväksi sateeksi länsirannikolla.

Rintama-analyysi ei aina ole helppo tehtävä meteorologillekaan

Aluksi rintamien etsiminen on melko hidasta ja työlästä puuhaa, mutta pikkuhiljaa niiden hahmottuminen kartalta aukeaa. Nyt esimerkkitilanteeseen oli valittu voimakas systeemi, josta rintamat on melko helposti hahmotettavissa. Usein ongelma rintamien tarkan sijainnin löytämiseksi johtuu alailmakehän monimutkaisuudesta eikä rintamien täydellinen löytäminen monellekaan ole aina vaivan arvoista. Voit kuitenkin lohduttautua ajatuksella, että ei ole kovin tavatonta nähdä meteorologinkin piirtäneen rintamat aivan väärään paikkaan 🙂 Hyvä on myös muistaa, että rintama-analyysin antama salatieto ja lisäarvo sääennusteille on merkityksellisintä tilanteissa, joissa rintamat ovat voimakkaita. Juuri näissä tilanteissa rintamat on onneksi kaikkein helpoin löytää. Tuulen kannalta on tärkeintä erottaa, koska lämmin rintama on liikkunut alueen yli ja koska puolestaan kylmärintama. Mikäli rintamat ovat heikkoja, ei niillä myöskään ole kovin suurta merkitystä tuulen voimistumisen ja heikentymisen kannalta.