Huhtikuu saa ihmiset pettymään. Jokaikinen vuosi huhtikuun paikkeilla innostumme, masennumme, otamme kontaktia, uhkumme tarmoa, vaivumme suohon. Paljastumme. Ja se huhtikuun sää. Juuri, kun kesän verho vähän raottuu, tulee räntää niskaan. Tuulen suunnasta riippuen huhtikuussa kun on mahdollista kokea mikä vuodenaika tahansa. Useamman päivän ajan etelästä virtaava ilma voi kohottaa päivälämpötilat jo 20 asteeseen ja voidaan jo meteorologisestikin puhua kesästä. Koillistuuli matalapaineen kaverina tuo taas täyden talven takaisin ja saattaa aiheuttaa lumimyräkän ja liikennekaaoksen aamuruuhkaan. Vähemmästäkin sitä ihmisen mieli järkkyy.

Pihalle, ihanaan valoon halajaa kevätihmisen mieli, vaikka talven taakka kuuluukin vielä mustarastaan haikeassa huilussa ja leskenlehdetkin kainostelevat. Talviturkki nurkkaan ja ulos aurinkoon! Keväinen auringonpaiste antaa kuitenkin helposti harhavaikutelman todellista lämpimämmästä ilmasta ja säähän sopivien vaatteiden valinta tuottaa päänvaivaa. Auringossa touhutessa tulee helposti kuuma, vaikka itse ilma on vielä kylmää. Pimeä puolemme ei lämpenekään. Etenkään auringossa.

Huhtikuu ja aurinko voi yllättää

Kevätihminen ei ymmärrä, että ilma on usein petollista. Tai ymmärtää, mutta ei opi, vaikka olisi kokenut jo puolensataa kevättä. On vaikea uskoa, että ilma on saman lämpöistä auringossa ja varjossa. Kyllähän meistä tuntuu selvästi lämpimämmältä auringon paistaessa. Se ei kuitenkaan ole ilma, joka on lämpimämpää. Aurinko lämmittää meitä ihmisiä selvästi ilmaa lämpimämmäksi. Ja jos tarkkoja ollaan, niin aurinko lämmittää meistä vaan sitä valoisampaa puolta. Huhtikuussa tämä ero voi olla 20 asteen luokkaa. Kun etupuolellamme jo vallitsee letkeä shortsikeli, pitäisi selkäpuolella vielä pukeutua paksuun pässinpökkimään. Hankalaa.

Kevätkärpäsen puremana ja makea etukesän maku suussa päätin tässä taannoin vaihtaa kesäkumit vanhaan autooni. Lämpimältä tuntuvassa kevätilmassa renkaita olikin varsin leppoisa vaihtaa. Eikä se kylmempikään puoleni heti huomauttanut, että suuri osa karvaista selkää möllötti paljaana. Pieni aavistus ehkä heräsi, kun viimeistä pulttia kiristäessäni kuului hento napsahdus ja rivakan oloinen raksahdus jostain varsinaisen työkohteen ulkopuolelta. Totuus valkeni vasta seuraavana aamuna. Niska rautakankena auton ikkunoita raaputellessani totesin nöyränä, että alaselässä taisi kyllä olla jotain vähän isompaakin kremppaa.

Huhtikuun 10 päivänä aurinko lämmittää jo kuin elokuussa

Huhtikuun huvetessa itse kunkin mieli alkaa taas täyttyä iloisella optimismilla ja pettymyksen pilvet hälvenevät taivaalta. Routa sulaa vähitellen juroimmankin suomalaisen sydämestä ja valmistaudumme odottamaan varsinaista kesää avoimin mielin. Ilma on täynnä odotusta ja suunnitelmat tulevasta suvesta lämmittävät meitä kilpaa auringon kanssa. Eikä siellä varjossakaan vaani kohta enää mikään?